Hiihtoretki Pyhäkeron latukahvilaan Kuinka vietit talvilomasi osa 3

Hetta -Pallas vaellusreitti alkaa Enontekiön Hetasta. Ensimmäinen etappi on Pyhäkeron pohjoispuolella, jossa on autiotupa, vesipiste ja Pyhäkeron latukahvila. Meidän teki mieli kahvia, joten tavoitteemme oli hiihtää Hetasta Pyhäkerolle ja takaisin.

Aloitimme laturetkemme Metsähallituksen Tunturi-Lapin luontokeskuksesta, joka on mukavan esteetön. Sieltä saa tarvittavaa tietoa reiteistä ja voi ostaa esimerkiksi kartan, jos ei vielä sellaista ole. Tai sitten voi nauttia viimeisen aterian ennen lähtöä ja hyödyntää esteetöntä wc:tä.

Hiihto on helpointa aloittaa Hetan venesatamasta, josta pääsee suoraan autosta hiihtämään ja siirtymään Ounasjärven jäälle. Järven ylitys on noin kilometrin pituinen. Sen jälkeen matka jatkuu ajettua latua pitkin loivasti kumpuilevassa maastossa. Ladut ovat kaksisuuntaisia ja välissä on myös luistelubaana.

Pyhäkeron latukahvilaan ajetaan hiihtolomien alkaessa kaksi latua ja niitä hoidetaan säännöllisesti. Latutilanteen voi tarkistaa Tunturiladut sivuilta. Lännen puoleinen latu on mäkisempi, mutta kovin isoja tai jyrkkiä nousuja siinä ei ole. Idempi on mukavampi tulla takaisin alaspäin, sillä se on loivaa alamäkeä. Lähdimme siis kiertämään läntistä reittiä.

Läntistä reittiä matkaa Pyhäkerolle kertyi 7,5 km. Aikaa meiltä kului siihen puolitoista tuntia, sillä laturetkellä ei pidä kiirehtiä. Ladut olivat loistavassa kunnossa. Pakkasta oli muutama aste ja aurinko paistoi. Olosuhteet täydelliset.

Joissakin nousuissa huomasimme, että vastaantulijoiden eli laskijoiden latu oli sivuttaissuunnassa kalteva, joka tekee kelkalla laskemisesta haastavan. Ne eivät onneksi haitanneet meitä, koska emme tulleet samaa reittiä takaisin.

Soilen varustus: Spike Snow kneeled hiihtokelkka. Vyölaukun saa kätevästi laitettua jalkojen ympärille, joten eväät ja kamera on lähellä. Varmuuden vuoksi mukanamme oli vetohihna, jolla Vesa voisi jarrutella alamäissä tai auttaa ylämäissä, mutta sille ei ollut tällä reitillä tarvetta.

Kahvila on auki sesonkiaikoina eli hiihtolomaviikoilta alkaen niin kauan kuin jää kestää moottorikelkkaa ja sitten kesällä uudestaan. Kannattaa tarkistaa aukioloajat. Pyhäkeron kahvila ei ainakaan vielä ole esteetön, mutta se voisi olla hyvä kohde, josta sellainen kannattaisi tehdä. Myöskään paikalla olevat uudet vessat eivät ole esteettömiä.

Viime kesänä olimme käyneet kahvilassa rullahiihtokelkan kanssa. Loppumatkasta polku oli joistain kohdista sen verran huonokuntoinen, että tavallisella pyörätuolilla siitä ei pääsisi kulkemaan. Toisaalta maasto ei ole niin mahdotonta, etteikö sinne voisi tehdä oikeasti esteettömän reitin – haastavan tosin. Luontokeskuksesta voi pyytää puomin avaimen niin pääsee ajamaan autolla parin kilometrin päähän kahvilasta, jolloin voimia säästyy hiukan pidemmällekin.

Myös paluumatkamme kesti noin puolitoista tuntia, vaikka itäinen reitti on hiukan pidempi: 9,2 km, josta viimeiset kolme kilometriä Ounasjärven jäätä pitkin. Kylmällä vastatuulella hiihto jäällä voi olla melkoinen koettelemus hiihtoreissun päätteeksi. Meitä sää suosi, mutta jääosuus oli kieltämättä aika puuduttava. Repussa olleet lisävaatteillekin tuli käyttöä.

Tämä oli juuri meille sopiva hiihtoretki. Sen verran pitkä, että tiesi hiihtäneensä, mutta ei mikään äärimmäinen ponnistus. Vähän jäi kutkuttamaan ajatus, jos jonain keväänä voisimme mukavan porukan kanssa tehdä hiihtovaelluksen Pallakselle asti.